Päivityspläjäys!

Onpas ollu toooosi pitkä tauko tässä päivitysten välillä. Johtuu osaksi siitä, että mulla meni koko kesä ja syksy pedagogisten opintojen parissa. Nyt ne on vihdoin ja viimein pulkassa (tai siis oli jo marraskuussa) ja aikaa jää vähän muuhunkin! ;D Ja meillä se vähän muuhunkin tarkoittaa remonttia tai muuta urakkaa :P Mut nyt olis vihdoin sellainen viikonloppu, että kerkeää blogiakin päivittää.

Eli aletaanpa viime kesästä. Vilmukan kans käytiin muutamia kertoja paimentamassa lampaita. Ja onhan tuo nappula siitä aina niin innoissaan. Toisaalta keskittyy ihan satasella, mutta malttia pitäis hommaan vielä löytyä ja etenkin hallittavuutta. Mut eiköhän se tässä ajan kanssa... ois niin ihana, jos olis omia lampaita, joilla vois harjoitella päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa, mut eihän sitä kaikkea saa mitä haluaa... mut meidän naapurit ja kaverit ovat vähän haavailemassa, että laittaisivat lampaita ensi kesäksi, joten päästään sinne varmaan katteleen lampaita ja harjoittelemaan tuota hallittavuutta.

Kesän remonttiurakka aloitettiin pihan laittamisella. Laitettiin sepeli koko pihalle eli jatkettiin siitä mihin syksyllä päästiin. Sen lisäksi tehtiin terassille ristikointi.

Mie kävin kesäkuussa myös lyhyen reissun Teksasissa konferenssissa. :) Mielikuvat oli ihan erilaiset, mitä todellisuus oli. Mie kun ajattelin, että siellä olisi kuumaa ja kuivaa, mutta siellä olikin yllättävän vehreää. Kuuma toki oli, yli 30 astetta päivittäin. Mut vehreyttä tosiaan riitti.

Okra pääsi kesän alussa myös turkistaan!! Ja kylläpä se nautti täysillä, kun helle ei haitannu niin paljoa. :)

Sitten meidän kesän urakointi jatkui kylpyhuoneella, saunalla ja vessalla. Kylpyhuoneen kaakelit laittoi ammattilainen ja samalla kertaa vaihdettiin koko talon vesiputket ammattimiehen toimesta. Me puolestaan Mikon kans paneloitiin sauna ja kylppäri ja Mikko muokkasi lauteet uuteen uskoon. Vessan kaakeloinnin Mikko puolestaan teki isän kanssa. Siinä kaiken touhun välissä tehtiin meidän ulkosaunasta kesäasunto, paneloitiin se uudestaan ja laitettiin laminaattilattiat ja maalattiin kämppä. Eiköhän siellä nyt kelpaa asustella. Ja kylläpä sitä testattiin useamman porukan toimesta. Tuntui kelpaavan ;D Niin ja äidin kans me pestiin käsin puuvaraston seinä. Ihan hullua hommaa... että en tiiä missä välissä mie oikein kerkesin niihin tentteihinkin lukea.. ;P

 Kylppäri ennen remonttia.

 Sauna paneleiden ja lauteiden poiston jälkeen.

 Kylppäri remontin keskellä.

 Vilma kauhistelee, että mitä ne tällä kertaa oikein hommaa ;)

 Sitten alkaa kaakelit taas löytää tietään seinille.

 Ja tältäpä lopputulos näyttää. :)

Laatoittajat työn touhussa vessan kimpussa.

 Mikko vierasmajan lattiaa laittamassa.

 Ja äiti rappaa seinää puhtaaksi ;D

Niin ja Mikko poisti ampiaispesiä ullakolta. Oli kyllä tosi hieno varustus, varsinkin nuo kaulahuivit oli komiat ;D

Vimppu kesäpellolla.

Että siinäpä se viime kesä menikin erilaisten urakoiden parissa ja ens kesänä olisi taas luvassa uusia urakoita ;D Eihän sitä nyt ihminen voi laakereilla levätä ja nauttia kesästä ;)

Marraskuussa Vilma täytti neljä vuotta, josta pari kuvaa alla. Lisäksi me käytettiin Vilmaa terveystarkeissa. Silmät oli edelleen terveet ja samalla otettiin verinäytteet geenitestejä varten. Kaikin puolin terve likka.

Vilma silmätarkkien jälkeen. Ihanan isot mustuaiset ;D

Joulu vietettiin perinteisesti pohjoisessa. Oltiin niin Torniossa kuin Kuivaniemellä. Ja Kuivaniemellä Vilmalle opetettiin porokoiran taitoja, nimittäin moottorikelkkailua. Ensin Vilma oli mun sylissä, mutta parin kerran jälkeen se ihan itsekseen istui kelkan kyydissä kuskin takana ilman sen kummempia apuja. Tosin pysähtyessä on vielä hieman harjoiteltavaa, kun siinä tasapaino oli hankala pitää. Mut pari kertaa lisää harjoittelemalla Vilmasta tulisi kyllä ihan oikea "lapinkoira". Ja tuntui olevan innoissaan kelkkailusta kun se ihan ryntäsi kelkan perään ku joku lähti ajelmaan ja hyppäs kyytiin ihan ite :) Taitava ja rohkea nappula :)

 Mikko Arin ja Samin kans Torniossa jouluna.

Joulutunnelmaa Aurassa

Joulun alla meillä alkoikin sitten seuraava projekti nimittäin leivinuunin muuraaminen keittiöön! :) Melkoisen urakan keskellä saatiin taas elää kuukausi, mutta kyllä siitä tuli aivan ihana! Pari kertaa ollaan siinä jo ruokaakin laitettu. :)

 Ennen remonttia keittiössä oli puuhella.

 Vimppu ihmettelee, että taasko ne touhuaa jotain kummaa.

 Keittiössä ei paljoa ruokailtu ;)

 Ennen..

... ja jälkeen!!

Nyt on sitten seuraava urakka "työn alla", nimittäin Vilman pennutus!!!! Tosiaan nuo viimeiset terveystarkit Vilmalle tehtiin pennutusta ajatellen ja onneksi kaikki oli kunnossa :) Sulhoja Vilmalle mie oon haeskellu koko viime syksyn. Käynyt läpi sukutauluja ja terveystuloksia jne.. Ja pari viikkoa sitten käytiin treffaamassa potentiaalista isäehdokasta - Otsoa! Otso oli aivan ihana. Meidät kun näki niin suoraan heitti selälleen makaamaan maahan, että rapsuttakaa mua mahasta!! :D Muutenkin luonteeltaan Otso vaikutti kivalta koiralta. Aktiivinen, mutta rauhallinen, kuulosti tykkäävän etsinnästä ja kaikista hajujutuista. Otso on myös tutkittu terveeksi, joten kaikin puolin sopiva kanditaatti. Nyt vaan tässä odotellaan, että milloin Vilmukka aloittaa juoksunsa... peukut pystyssä, että tärppää ja että meillä olisi keväällä pieniä tassuja tepsuttelemassa pitkin taloa :)

Otso

Okra 9v!

Onnittelut meidän ihanalle karvapallolle, joka eilen täytti peräti yhdeksän vuotta!!! Huimaa! :)

Poropaimen ja kuvia keväältä

Huh, huh nyt se on takana, nimittäin Vilmukan poropaimennustesti! :D Oltiin siis viime viikonloppuna Lohinivassa, Urakkapuljun poroaidalla. Vilma oli itse asiassa pohjoisessa lomalla pääsiäisestä lähtien äidin ja isän hellässä huomassa. Vilma ja äiti tulivat sitten viime perjantaina mua vastaan junalle ja siitä lähdettiin ajamaan lappia kohti (kiitos äiti, että lähdit mukaan!!! :D). Ja olihan melkoinen matka varsinkin loppupäästä! Ajettiin nimittäin sellaista mettäautotietä, että meinas puntit lahkeissa tutista ja piti pitää kieli keskellä suuta, ettei ajanut hankeen. Häätyy kyl vaan sanoa, että on se Suomi pitkä maa, kun Aurassa kukki lähtiessä leskenlehdet ja Lohinivassa oli semmoset hanget, että mie upposin sinne nivusia myöten (se hanki poroaidassa oli melkosen upottava ;D). Mut joo päästiin perille ja katsomaan poroja. Vilma ei ollutkaan koskaan niitä nähnyt aikasemmin. Ja kyllähän sillä ilo repesi, kun niitä näki!!! Ja vähän turhankin kanssa, kun olis vaan pitänyt päästä niiden kans juoksemaan ;) Eli intoa riitti muillekin jakaa! Porot eros lampaista sillä tavalla, että niiden pakoetäisyys oli paljon pidempi kuin lampailla ja tosiaan Vilman innolla ja vahvuudella nehän karkas meidän alta heti kun edes sinnepäin lähdettiin kävelemään. Vilma teki töitä tosi isolla intensiteetillä (niin kuin aina, se on semmonen nollasta sataan tyyppi, kaikki pitää tehdä täysillä) ja ei herpaantunut tarkkailemasta poroja missään vaiheessa. Ainoa vaan oli, että intensiteetti oli niin valtava, että ei päästy niin lähelle poroja, että olis voinut tarkkailla paimennustaitoja kovin selvästi. Yhdessä vaiheessa porot oli tulossa meitä kohti ja Vilma käänsi ne hienosti takas, mut muuten tosiaan homma meni lähinnä siihen, että koitettiin lähestyä poroja, mutta Vilman innolla ne lähti liian kaukaa jo pakoon, että olis voinut niitä kunnolla paimentaa. Tässä olis tuomarien arviot Vilmukasta:

I soveltuvuusosio:
1. Koiran hallittavuus ja asenne - Hallinnassa, rauhallinen
2. Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan - Pidättyvä, ystävällinen
3. Fyysinen soveltuvuus - Terve, soveltuva

II Paimennustaipumusosio:
1. Kiinnostus parttioon - Kiinnostunut, riehakas
2. Hallittavuus, kontakti ohjaajaan - Hallinnassa, hieman välinpitämätön, levoton
3. Asenne, olemus - Rauhaton, riehakas

III Paimennustyyli
1. Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan - vähän
2. Pyrkii pitämään parttiota koossa - ei lainkaan
3. Työskentelee liikkumalla - vähän
4. Haukkuu - sopivasti
5. Keskittyy tarkkailemaan parttiota - sopivasti

(tähän kohtaan saatiin sanallisesti kommenttia, että arviota ei voinut tehdä oikein luotettavasti, kun Vilmaa ei pystynyt päästämään irti liiallisen innon takia. Eli taipumuksia voi olla, jos Vilma tekisi töitä rauhallisemmin)

Lopuksi kirjallinen arvio:
Koiralle lisää ohjattavuutta. Jos ohjaaja olisi voinut luottaa koiraan ja se olisi saanut työskennellä vapaana, niin taipumuksia olisi päästy arvioimaan paremmin. Hyväluontoinen, innokas koira. Suositellaan testattavaksi uudestaan.

Ja sitten pari kuvaa paimennuksesta ja pääsiäiseltä.

 Pääsiäisen viettoa

 Äiti saa vetokoira-kyytiä :D

 Kalastajat :D

Moottorikelkkailijat ;)

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Aloitetaan otsikosta huolimatta kuitenkin joulusta, jonka vietimme pohjoisessa äitien lihapatojen äärellä (ja nyt on laihdutuskuuri tarpeen!!!! ;D). Oltiin tosiaan melkein viikon päivät sekä Torniossa että Kuivaniemellä ja päästiin morjestamaan joulupukkiakin ;) Ihanasti pohjoisessa oli lunta, kun Aurassa nimittäin satoi vettä ja oli pimeää ja ankeaa :( Kyllä se tuo lumi vaan piristää kummasti vaikka tuolla pohjosessa aurinko ei ollut horisontin yllä kuin pari tuntia! Piti siis käyttää valoisa aika heti hyväksi ja olla ulkona :) Mikä olikin tarpeeseen kaiken herkuttelun lomassa. Harmillisesti kuiteskin tuolla pohjosessa satoi myös joulupäivänä vettä ja meren jää meni ihan peilille eikä hiihtämistä voinut kuvitellakaan. Mut olihan siellä kaunista ja retkiluistimilla olis päässy vaikka kuinka pitkälle. Mut laitetaanpa tähän sitten jotain kuviakin. Tosiaan aluksi oltiin Torniossa, missä oli myös Mikon sisko perheineen ja koirat ja me muutkin pääsivät "nauttimaan" vekaroiden seurasta. Saa kyllä olla iloinen niin ihmis- kuin koiraipanoista miten hyvin tulivat toimeen keskenään ja Vilma pussaili Aria ihan urakalla. Oliskohan johtunut ruuasta missä Ari kylpi ;) Sitten loppujoulu vietettiin Kuivaniemellä ja kyläilemällä sukulaisissa :) Oli kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia :)

 Pitihän sitä laittaa joulua vähän Auraankin

 jouluglögit Mikon vanhempien kanssa

 Ari-tonttu, jolla tonttulakki ei millään pysynyt päässä ;)

 ja ei se tonttulakki Samiakaan kovin miellyttänyt ;)

 Torniojoen kaamosta

 Kuivaniemellä

 muurahaiskeon valloittajat

Välipäiviksi ajeltiinkin jo takaisin Auraan ja töihin (pitää tehdä töitä, että riittää vapaapäiviä, kun lähdetään Intiaan tammikuun lopussa!!!!!). Uusi vuosi vietettiin siis ihan kotosalla naapurien seurassa :) Ja taas oli tarjolla hyvää ruokaa ja juomaa, joten ei tää laihdutus kovin helpolla lähtenyt käyntiin ;) Okra ei välittänyt pommituksista mitään ja ei Vilmakaan kun ne paukkuivat kauempana, mutta Mikon paukuista Vilma ei välittänyt. Onneks sekään ei niitä hirveesti pelännyt, ei vaan arvostanut tuollaista pommitusta ;) Mukavasti täällä Aurassakin keli pakastui uudeksi vuodeksi ja lenkkikelit olivat viikonloppuna vallan mainiot! Käytiin niiden innoittamana tutkimassa lähipitäjän (Riihikoski) luontopolkua, joka eteni Aurajoen rantaa pitkin. Oli kyllä nätti polku, suosittelen, jos sinnepäin joskus sattuu ajelemaan :) Alla kuvia luontopolulta.

Niin joo uuden vuoden kunniaksi Vilma aloitti juoksut uuden vuoden päivänä! Eihän niitä ookkaan odoteltu kuin elokuusta lähtien!!!! Okran steriloinnin jälkeen nappula on ollut ihan hormonaalisesti sekaisin, kun Okra ei oo ollut aloittamassa juoksuja ja näyttämässä mallia. Mutta jospa se tästä normalisoituu!!!