Tasan 5 kk sitten koppakuoriaiset pullahtivat maailmaan ;D Ei voi kyllä taaskaan uskoa miten nopeasti tää aika menee! Vaan kylläpä se tuosta Kertusta alkaa näkemään ettei se enää ihan pikkuinen pentu ole. Melkoinen koipeliini oikeastaan. Mutta muuten samanlainen ihana pusuttelija kuin ennenkin :D Kerttu sai ihanan kommentin meidän käytös-kouluttajalta viime viikolla, kun Kertulla meinas keskittyminen loppua arkitottelevaisuus tunnilla ja alkoi riekkumaan hihnansa kanssa. Johanna meinasi, että "onhan se Kerttu sittenkin pentu, ku muuten aina on ollut super rauhallinen ja tottelevainen, ettei sitä ole pennuksi meinannut uskoa!" <3 Ja kyllä, tuohon Kertun luonteeseen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, se on semmoinen iloinen touhottaja, kaikkien kaveri, mutta malttaa rauhoittua touhottamisien välissä ja rakastaa yhdessä tekemistä. Me ollaan treenattu nyt niin, että mulla on vuoron perään koirat treenissä ja ku treenaan Vilman tai Okran kanssa, niin oven takaa kuuluu melkoinen ulvonta, että Kertun pitäis kans päästä mukaan! :D
Me käytiin viime viikonloppuna Järvenpäässä Annan ja Vimalin tykönä kylässä ja Kertulla oli enemmän kuin hauskaa varsinkin Arin kanssa :D Ihanasti lähtijäisiksi Ari kävi halaamassa Kerttua, mutta se ei Kertulle riittänyt jäähyväisiksi vaan Kerttu kävi vielä antamassa pusun Arille <3 Melkoisen ihana parivaljakko <3
Tässäpä kuvia koipeliinista, jonka säkäkorkeus nyt aamulla mitattuna oli jotain 41 cm luokkaa ja painoakin jo 11,4kg! Vaan kyllä se kuitenkin on melko kirppu vielä verrattuna Okraan ja Vilmaan. Niin joo ja korvat taas lupottaa, saa nähdä nouseeko ne ollenkaan pystyyn!!!
Kaverukset <3
Myös Veera-vauva sai monta kertaa kasvot ja kädet märiksi Kertun toimesta ;)
Viime viikonloppuna käytiin shoppailemassa ja hurmaamassa kaupantätejä. Ostettiin kunnon panta ja hihna pentupannan ja -hihnan tilalle :)
Vilma täytti perjantaina 5-vuotta!!! Ipana on kyllä kasvanut henkisesti tämän vuoden aikana koko viiden ikävuotensa edestä kasvattaessa omaa laumaansa ja olemalla vara-emo Helkan pennuille. Melkoisen rankka, mutta ihana vuosi takana. Raukka näyttääkin siltä, että "kaikkeni olen antanut" kun turkista ei oo mitään jäljellä! Onneks pikku hiljaa alkaa turkki nyt talvea kohti paksunemaan, että ehkä ei tartte talvipukua äitykälle ostaa ;D Synttärien kunniaksi mie "leivoin" Vilmalle kakun, joka katosi alta aikayksikön ;)
5-vuotias harvahapsi ;)
Tiistaina meillä käväisi täällä ihania vieraita nimittäin Piia, Malla ja Reika <3 Reika sai hyyyyvin innokkaan vastaanoton, kun kaikkien piti tarkistaa sekä yhdessä, että erikseen, että onhan kyseessä varmasti Reika ja missä ihmeessä se on pari kuukautta luurannut ;D Koko porukka viilletti hirmuista vauhtia metsälenkillä painien ja takaa-ajoleikkejä leikkien. Välillä Vilman ja Okran piti komentaa ipanoita, mut hirmuisen hauskaa tuntui olevan kaikilla :) Se näkyi myös kuolan määrästä turkeissa lenkin jälkeen ;D
Kertulla nousi nyt puolessa välissä viikkoa toinen korva pysyvästi pystyyn! Saapa nähdä tuleeko siitä puoli-pystykorva ;D Nyt on enemmän kuin huvittavan näköinen :D
Eilen puolestaan vierailtiin Sofian tykönä treffaamassa siskopuolia Saanaa ja Aslaa :) Mie pääsin ensin vähän pusuttelemaan ipanoiden kanssa ja Asla oli niiiiin innoissaan nähdessään mut, että pissasi alleen, voi höpsykkää <3 Vaan kyllä nekin ovat kasvaneet ja kaunistuneet.
Saana
Asla
Sen jälkeen pakattiin kimpsut, kampsut ja koirat autoon ja lähdettiin harjoittelemaan hakua :D Nämä oli ihan ekat treenit ja ipanat yksi kerrallaan ensin etsivät "ukon" (eli Kerttu Sofian ja Saana ja Asla minut), kun oltiin näköetäisyydellä ja viimeinen kerta harjoiteltiin jo vähän ilmavainun ottamista ja ihmisen löytämistä piilosta. Ihanan reippaita ja taitavia olivat kaikki. Parin viikon päästä uudestaan niin, että Ainokin (eli virallisesti Bigga) pääsee mukaan :) Ja palkinnoksi noin hienoista treeneistä ipanat pääsivät leikkimään läheiselle pellolle. Kemiat synkkasi heti yhteen <3
