12 vk ja eläinlääkärin syyni

Jaha kerkesinpä sitä taas pieneksi hetkeksi istahtaa kirjoittamaan blogia. Tää viikko onkin menny ihan hirveissä kirjoitus-työhommissa; ihmisiltä pitäis kieltää viikonlopputyöt ku toisille kertyy sitten maanataiksi semmoinen määrä hommia, että alta pois ;D

Tosiaan ipanat täytti 12-viikkoa lauantaina ja sehän merkitsi jokaiselle eläinlääkärin visiittiä. Mie kyllä oon nyt hirmuisen ylpeä ihan kaikista kakaroista vaikka itse sanonkin ja paukuttelen henkseleitä apinoiden puolesta! Hienoa työtä on tehty jokaisen ipanan kotona, että millaisia koirakansalaisia näistä on tullutkin :) Nimittäin saivat kovasti kehuja lääkäriltä ja kaikki antoi kopeloida itsensä ilman hangoitteluita vastaan ja kaikkia kehuttiin erittäin reippaiksi ja rohkeiksi koiran aluiksi :) Vilma sai lääkäriltä kehuja myös rauhallisuuden suhteen; vaikka sitä mie en kyllä aina ihan allekirjoita ;) Ja tosiaan rokotukset meni jokaiselta niin, että sitä ei edes huomattu; olisivatkohan perineet Okran kivunsietokyvyn ku meidän isolla apinalla sietokyky on hirmuisen korkealla ja esim. Okran pentutestissä kun tassua nipistettiin, niin sanottiin, että onko tällä ipanalla tuntokykyä ollenkaan!! Mut pitää se kyllä ollakin tuon kivunsietokyvyn korkea kun tuon pikku-apinan kans koheltaa, karvatupot vain lentelee! ;) Niin joo ja yllätys, yllätys eläinlääkärien kommentit meidän apinoista oli, että ovat kyllä ikäisikseen isokokoisia, mut kukaan ei ollut liian lihava tai laiha vaan hyvässä lihassa ;) Vilmalla puntarin mittari värähti 7,4 kiloon; Velholla 7,6 ja Epulla 8,3 kg! Unnan painoja vielä odotellaan; Unna on varmaan ainoa, joka on lähelläkään lapinkoiran normaalipainoa, vaikka iso tyttö sekin on! :)

Mie muuten sain Epusta pari kuvaa! Kiitos Elina! On siitä vain kasvanut komistus, tai noh ainahan se on ollut se apinalauman katseenvangitsija ja sitä Eppu näyttää kyllä olevan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin! Samoin Velho on hirmuinen komistus mahtavine merkkeineen, kuten myös Unna :) Anyway, nyt pari kuvaa Epusta, ekassa pikku-Rambo on just heränny auton takapenkillä!

Ja sitten Vilmukan viikkokuvat :)

Kameleontti

Tässäpä olis taas pieni otos kuvia ipanasta :) Sitä tässä on kyllä ihmetelty, että miten tuo koira osaakin vaihtaa ulkonäköä ihan hirmuisesti. Yhdessä hetkessä se on suloinen sinisilmäinen pikkukoira ja sitten seuraavassa hetkessä ulkonäössä ei oo hitustakaan lapinkoiraa vaan on joku mörkö ja rosvopäällikkö. Ihmeesti nuo karvat silmien alla saa valon heijastumaan ihan erillä tavalla riippuen säästä ja valon tulokulmasta yms. Ihan ihmeellistä! Ja varmaan nuo silmät vaikuttaa kans asiaan. En tiiä kuinka kauan muilla sinisillä koirilla silmät on pysyneet sinisinä, mut meillä Vilmalla ne ainakin vielä on. Tai ne on oikeestaan kans ihan ihmeellisen väriset. Iiriksen ulkokehällä on syvän tummansinistä, jonka jälkeen on tummanruskea vyöhyke. Sen jälkeen tulee vaalean sinistä, jossa on kultaisia raitoja ja alueita. Sitten tämä sininen taas tummuu sisällepäin mentäessä ja kultaisuus häviää. Taas tosiaan sitten valokuvissa vaikuttaa, että miten on salamaa käyttänyt jne. että näyttääkö silmät kuvissa sinisiltä vai kultaisilta tai niiden sekoitukselta eli vihreiltä.

Tottelevaisuuskoulutusta ollaan täällä taas ahkerasti harjoiteltu. Nyt osataan istumisen lisäksi paikalla olo! Ja tietenkin ku ollaan tuolla ulkona, niin treenataan edelleen luoksetuloa, seuraamista ja mukanakulkemista niin hihnassa kuin ilman. Hienosti tuntuu Vilmukas oppivan kaikkea uutta ja malttaa keskittyäkin välillä juttuihin Okran kans peuhaamiselta. Hauskasti muuten kun ollaan ulkona ja treenataan siellä paikalla oloa, niin kun sanoo, että 'Vilma, paikka', Vilma pysyy nätisti napottamassa ja Okra myös, vaikka olis kuinka kaukana omia juttuja tekemässä, niin siellä otetaan myös asento eikä evä värähdäkkään! 'Vapaa' käskyllä sitten tuleekin kilpajuoksu, että kumpi ehättää ekaks palkalle. Nyt sitten seuraavana juttuna pitäis alkaa suunnata tuota Vilman niin hyvin toimivaa istumisnapottamista tuohon vierelle. Vaikka kylläpä se toimii, istua nöpöttäis se sitten missä kohti tahansa, tosi helppo juttu näin käytännön kannalta, ettei oo suuna päänä säntäilemässä joka suuntaan. Vaikka noh kyllähän se sitäkin on, mut ku pysähdytään niin Vilma tulee luokse istua nöpöttämään :) Suloinen otus :)

Laitetaanpas lopuksi pieni photoshoppaus. Muutin Vilman silmät saman värisiksi kuin Okralla. Saa nähdä muuttuuko ne tuommoisiksi vai jäävätkö ne ilmeikkään sinisiksi. Ehkäpä jotain siltä väliltä... Meidän pikku susi-peto ja metsäneläin :)

Ja ihan lopuksi, kun oli tuossa taannoin puhetta kuinka Okra on laihtunut, niin tässä kuvatodiste. Yllä kuva tältä päivältä ja alla oliskohan toiseksi viimeiseltä raskausviikolta. Ei oo paljoa Okkerista enää jäljellä, ei edes karvoja! ;) Sportti-mimmi äitykästä tullut :)

Vanilja 11-viikkoa

Tässäpä olis muutama otos meidän 11-viikkoisesta nassikasta. Käytiin taas synttäreiden kunniaksi lauantaina leikkimässä ja tällä kertaa löytyi ihan paimensukuista leikkiseuraakin!!! Hyvin tuntui typyillä leikit menevän yhteen ja yhdessä sitten riepottelivat pikku terrieriä ;) Tuolla eläinlääkärillä on kans hyvä vaaka, jossa voi punnita nassikan aina näin viikottain ja meidän apinasta on tullut ihan selvästi leidi, kun oikein monesti istui vaa'an päällä punnitsemassa itseään! ;) Huoli varmaan painosta.. joka on melkoinen vaikka kylkiluut tuntuu sormiin ja ennemminkin saa olla vahtimassa, että ruokaa tulee tarpeeksi kun kuluttaa energiaa ihan hirveästi Okran kans melskatessa.. no siis takas asiaan, neiti painoi 6,9 kiloa!! Eppu oli kans käynyt nyt viikonloppuna vaa'alla ja sillä mittari oli värähtynyt 8 kiloon!! Jätkästä on muuten kehittynyt ihan jätkän mallinenkin, hartiat leventyneet ja muutenkin tullut urosmaisia piirteitä :) Mut siis ihan hirmuisen kokoista sakkia nää apinat on vaikka laihoja ovatkin. Kun siis vertailun vuoksi se lapinkoira, joka tavattiin treffeillä painoi 4,5 kiloa ja on viikon meidän apinoita vanhempi ja ilmeisesti Minka-pennun siskopuoli, joka on kans 11-viikkoa painaa vain 3 kiloa!! Saa nähdä mitä koljatteja meidän sakista tulee!! Taitaa Okra jäädä jossain vaiheessa paineissa kakkoseksi! ;) Parempi antaa selkään nyt kun vielä pystyy ;)

Ens viikolla oliskin sitten kaikilla eläinlääkärit vuorossa ja ekat rokotukset. Meillä Vilmalla on vielä spesiaalikohtelua, kun tilattiin geenitestit samalla Pompen-tautia varten ja saadaan myös geneettiset monimuotoisuus tiedot ja PRA-tausta yms. Ihanat poskiharjat on tulossa postissa.. saapa nähdä miten siinä käy, kun harjoja on kaks kappaletta ja kummallakin pitäis harjailla 20 kertaa posken ja ikenen väliä.. pitäisköhän tässä vähän harjailla etukäteen ja totuttaa moiseen ettei tuu sitten ihan kauhistuksena lekurilla.. Onneks tosiaan tuo on siellä leikkipaikassa ja pääsee sitten rokotusten ym. 'kivan' jälkeen uudestaan peuhaamaan, niin ei varmaan jää ikäviä mielikuvia :) Vaikka noh eipä tuo Vilma-apina paljoa mistään hätkähdä, on kyllä niin reipas ja rohkea ipana kuin mikä. :)

 

Leikkihetkiä

Laitetaanpas tänne näin perjantain kunniaksi vähän päivitystä :)

Met ollaan tällä viikolla taas surffailtu kaupungissa ja vietiin esim. irtisanomisilmoitus vuokrasopimuksesta kaupungille. Ja kaupungilla kun oltiin, niin käytiin myös riekkumassa. Sovittiin pentutapaamiset tiistaille ja keskiviikolle ja Vilma pääsi mukaan ihan yksityisleikkeihin. Ekalla kerralla tavattiin australianpaimenkoira Mai ja seuraavana päivänä stabyhoun Ropo. Meno oli melkoista ja Vilma innostui jahtausleikkeihin ihan innolla. Main kanssa meni niin, että Mai oli se jota jahdattiin ja Ropon kans sitten toisin päin :)

Ja ollaan täällä muutenkin treenattu esim. pesuhommia lenkkien jälkeen, hihnassa kulkemista, istumista yms. fiksu tyyppi tuntuu olevan, jos nyt vaan jaksaa keskittyä eikä oo koko aikaa riekkumassa Okran kans. Ja on se melkosta se noiden riekkuminen. Ihan hirveetä painia ja hampaiden kolistelua. Eilen sitten kävi niin kun käytiin tuossa järvellä laukkomassa, että meikän luokse juoksi toinen otus turkki veressä ja toiselta tippasi verta nokanpielestä!! Ei onneksi iso haavaa ollu tullut, pikkaisen oli Vilma naskalihampailla nirhaissut Okran kirsua, mut olihan ne hurjan näköisiä, ku hirmu pakkasessa veri sitten jäätyi siihen turkkiin kiinni, yh! Okra vaan meinas sen jälkeen, että nyt loppu hetkes painit ja Vilma oli ihan nolona. Laukkasi välillä mun tykö ja sitten taas tuumasi, että joko sitä uskaltais Okran luo mennä lohduttelemaan, mut ei tohtinut ja oli sitten ihan hämillään. No eipä Okra siitä kauaa kaunaa kantanut vaan kohta oli taas leikit pystyssä. Eli mitä tästä opimme; emme yhtään mitään!! Apinoita mitä apinoita.

10 viikkoa leikkiä ja temmellystä

Jep 10 viikkoa tuli eilen Vilmalla ja sisaruksilla mittariin ja synttäreitä vietettiinkin 'sukulaisissa' ;) Eppu ja Velho viettivät painihetkiä Velhon omien ihmisten tykönä ja me vietettiin sitä Unna-Kanelin kanssa täällä meidän lähellä olevalla järven jäällä! Velhon ja Epun painihetkistä voi lueskella tuolta Velhon blogista ja siellä on kuvia komistuksista :)

Me tavattiin iki-ihana Unna-Kaneli ensin tässä viikolla, kun vietettiin iltatreffit. Unna muisti meidät ja sai hepulikohtauksen kun haistoi keitä tulikaan vastaan ja nuoleminen ei meinannu loppua ollenkaan!! Okra kans oli ihan maansa myynyt kun ekaa kertaa näki Unnan pitkästä aikaa, voi sitä hännän viuhtomista niin Unnalla kuin Okralla ja sama riemu jatkui eilen. Eilen Okra ei olis malttanut ollenkaan lähteä omaan autoon, että oltais päästy järvelle vaan heti olis pitänyt päästä Unnan tykö. Tytöillä kans jutut tuntui sujuvan yhteen ja ihan valtavan hauskaa oli eilen. Viikolla piti ensin hieman koetella voimia ja katsoa järjestystä, mut sitten riitti riemua leikkiä :) Ja on se noiden leikki melkoista painia ja hampaiden kalistelua, ei herkkähermoisille ;) Tassulla läpsäistään ja haastetaan leikkiin ja sitten syöksytään kimppuun, kaadetaan toinen maahan ja sitten juostaan karkuun :) Oli kyllä melkoisen väsynyttä porukkaa eilen :)

Muutenkin Okra ja Vilma on melkoisia värkkääjiä yhdessä. Painia saa katsella päivät pitkät ja kumpikaan ei tunnu kyllästyvän leikkimiseen :) Okrasta on tullut taas solakka itsensä ja iloisuus ja onnellisuus ihan paistaa siitä läpi :) Tätä se Okra on odottanut niiiiin pitkään, ihan ikiomaa painikaveria :) Mut kyl sitä Vilmaa tosiaan välillä saa karkuun lähteä kun innostuu vallan mahdottomaksi ja saa hepulin; mie laitan tähän yhen hepulivideon lopuksi :)

Vilman ja Unna-Kanelin treffit:

 Unna-Kaneli

 Samikset

 Välillä maltetaan antaa pusujakin :)

 Ja Unnakin tietää miten ollaan söpöinä ja kerjätään herkkupaloja ;)

Okran ja Vilman viuhtomista: