Kameleontti

Tässäpä olis taas pieni otos kuvia ipanasta :) Sitä tässä on kyllä ihmetelty, että miten tuo koira osaakin vaihtaa ulkonäköä ihan hirmuisesti. Yhdessä hetkessä se on suloinen sinisilmäinen pikkukoira ja sitten seuraavassa hetkessä ulkonäössä ei oo hitustakaan lapinkoiraa vaan on joku mörkö ja rosvopäällikkö. Ihmeesti nuo karvat silmien alla saa valon heijastumaan ihan erillä tavalla riippuen säästä ja valon tulokulmasta yms. Ihan ihmeellistä! Ja varmaan nuo silmät vaikuttaa kans asiaan. En tiiä kuinka kauan muilla sinisillä koirilla silmät on pysyneet sinisinä, mut meillä Vilmalla ne ainakin vielä on. Tai ne on oikeestaan kans ihan ihmeellisen väriset. Iiriksen ulkokehällä on syvän tummansinistä, jonka jälkeen on tummanruskea vyöhyke. Sen jälkeen tulee vaalean sinistä, jossa on kultaisia raitoja ja alueita. Sitten tämä sininen taas tummuu sisällepäin mentäessä ja kultaisuus häviää. Taas tosiaan sitten valokuvissa vaikuttaa, että miten on salamaa käyttänyt jne. että näyttääkö silmät kuvissa sinisiltä vai kultaisilta tai niiden sekoitukselta eli vihreiltä.

Tottelevaisuuskoulutusta ollaan täällä taas ahkerasti harjoiteltu. Nyt osataan istumisen lisäksi paikalla olo! Ja tietenkin ku ollaan tuolla ulkona, niin treenataan edelleen luoksetuloa, seuraamista ja mukanakulkemista niin hihnassa kuin ilman. Hienosti tuntuu Vilmukas oppivan kaikkea uutta ja malttaa keskittyäkin välillä juttuihin Okran kans peuhaamiselta. Hauskasti muuten kun ollaan ulkona ja treenataan siellä paikalla oloa, niin kun sanoo, että 'Vilma, paikka', Vilma pysyy nätisti napottamassa ja Okra myös, vaikka olis kuinka kaukana omia juttuja tekemässä, niin siellä otetaan myös asento eikä evä värähdäkkään! 'Vapaa' käskyllä sitten tuleekin kilpajuoksu, että kumpi ehättää ekaks palkalle. Nyt sitten seuraavana juttuna pitäis alkaa suunnata tuota Vilman niin hyvin toimivaa istumisnapottamista tuohon vierelle. Vaikka kylläpä se toimii, istua nöpöttäis se sitten missä kohti tahansa, tosi helppo juttu näin käytännön kannalta, ettei oo suuna päänä säntäilemässä joka suuntaan. Vaikka noh kyllähän se sitäkin on, mut ku pysähdytään niin Vilma tulee luokse istua nöpöttämään :) Suloinen otus :)

Laitetaanpas lopuksi pieni photoshoppaus. Muutin Vilman silmät saman värisiksi kuin Okralla. Saa nähdä muuttuuko ne tuommoisiksi vai jäävätkö ne ilmeikkään sinisiksi. Ehkäpä jotain siltä väliltä... Meidän pikku susi-peto ja metsäneläin :)

Ja ihan lopuksi, kun oli tuossa taannoin puhetta kuinka Okra on laihtunut, niin tässä kuvatodiste. Yllä kuva tältä päivältä ja alla oliskohan toiseksi viimeiseltä raskausviikolta. Ei oo paljoa Okkerista enää jäljellä, ei edes karvoja! ;) Sportti-mimmi äitykästä tullut :)