Katselmus

Viime viikonloppuna suunnattiin Vilman kanssa auton keula kohti Muuramea ja Katselmusta. Eikös sitä sanota, että vierivä kivi ei sammaloidu... jospa se toimis tän meidän autoparankin kohdalla, kun ollaan taidettu taas ajelella viimeisen kolmen viikon aikana yli 3000 kilsaa, ku ollaan käyty niin Helsingissä, pohjoisessa, Mikko työmatkalla Lahdessa ja nyt vielä mutka Jyväskylässä!!!

No mutta takas asiaan... eli siis mie olin tosiaan ilmoittanut Vilman Katselmukseen ja tällä kertaa oltiin jo nuorten narttujen luokassa ja pyörähtelemässä Ritun eli Vilman serkkupuolen kanssa samassa kehässä :) Olihan mukava päivä kokonaisuudessaan ja varsinkin kun pästiin turisemaan Susannan ja Marikan kanssa ja moikkaamaan Rohtoa ja Ritua :) ja tietenkin näkemään laumoittain komeita koiria :) Myös siitä sai olla iloissaan, että Vilma käyttäytyi erittäin mallikkaasti koko päivän! Aluksi apina oli vähän ihmeissään, että mihin sitä nyt on tultu, mut ekan viiden minuutin jälkeen Vilma malttoi jo rauhoittua ja koko Katselmuksen ajan käyttäytyi nätisti ilman hötkyilyjä ja antoi tuomareiden tutkia itseään erittäin nätisti (mun pitää laittaa myöhemmin tänne Susannan kuva, missä meidän tuomari Janika Wikstén vääntelee Vilman päätä vaikka mihin suuntaan ja Vilma vaan kummastelee, että mitä tässä nyt hommataan ;D) ja seurasi kehässä ja muuallakin mua nätisti.

Miepä laitan tähän ekaksi muutaman kuvan Ritusta, joka pääsi kehään vähän ennen meitä (niin joo meidän luokassa oli 20 koiraa! Hattua pitää nostaa tuomarille tuollaisen koiramäärän arvostelussa.). Ritu on kans kehittyny kovasti siitä mitä nähtiin viimeksi vuosi sitten ja varsin suloinen pieni, siro ja sporttinen kaunokainen siitä on kehittyny. :) Ja varsin mukavan luontoinen typy on kans. Ritu oli kyllä tosi rauhallinen koko Katselmuspäivän ja malttoi hienosti. Varsin suloinen tyyppi kerta kaikkiaan :)

Sitten mekin päästiin Vilman kanssa kehään. Janika tosiaan tutki Vilmaa tarkasti ja varsinkin Vilman leukaa, joka sai ylistystä osakseen ;D Janika meinasi mulle, että voisi napata Vilman taskuunsa, niin kovasti Janika oli ihastunut Vilman päähän ;D Ja kylläpä se Janika muutenkin tykkäsi Vilman rakenteesta ja varsinkin sen laihuudesta. Moni sai nootteja osakseen liiasta "kunnosta" ;) ja Janika sanoikin minulle, että älä vain päästä Vilmaa lihomaan. No onneks ei ole huolta sen suhteen tuon riekkuliisan kanssa ;)

Arvostelussa meillä luki seuraavaa:

Ihastuttava, pitkärunkoinen narttu. Kaunis, sininen väri. Mahtava nartun pää, jossa alaleuka löytyy. Hyvä runko ja ylälinja. Hyvä turkki. Liikkuu kauniisti. Hyvä luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Me päästiin sitten myös loppukehään, johon otettiin erityyppisiä lapinkoiria! Siellä kehässä Janika sanoi koko yleisölle, että Vilman pää on kuin karkki!! Heh!

Kaikkien pyörähtelyjen ja kehässä tönötysten jälkeen päästiin sitten purkamaan paineita sukulaislenkillä Ritun ja Rohdon kanssa. :) Ritu ja Vilma ovat kyllä tosi samanlaisia luonteiltaan ja kumpikaan ei ollenkaan tykänny siitä, että jäi alimmaiseksi. Oman arvonsa tuntevia tyyppejä. ;D Oli kuitenkin tosi mukava lenkki yhdessä ja toivottavasti nähdään tässä pian uudestaan :)