16 vk

Jep, elikkä rötkäle ja rötkäleen sisarukset täytti nyt viikonloppuna 16 vk ja viimeiset penturokotukset on nyt takana kaikilla :) Meidän rötkäle pitää edelleen kovasti kiinni sinisistä silmistään ja turkkiinkaan ei hirmuisesti aikuisen karvaa ole alkanut ilmaantumaan. Katselin juurikin Okran kuvia samalta ikäkaudelta ja Okralla oli jo silloin kaikki korvat pystyssä ja takatukka takana, samoin varsinkin kuonon karvoitus oli alkanut muuttumaan hurjasti ja selässäkin näkyi pitkää mustaa karvaa.. mut ei Vilmalla, vieläkin on karvoitukseltaan pennun pörreä :D Tosin ulkomuodolta alkaa jo vähän koiraa muistuttamaan ja nyt on alettu saavuttamaan koipeliinivaihetta ;) Ei oo enää Okrasta paljoa jäljessä korkeuden suhteen!!! Saa nähdä minkälainen hongankolistaja siitä sitten kehkeytyy..

Ja koipeliini apinalla olis tänään ihan eka pentukurssi edessä! Saapas nähdä miten sekin sujuu!!! Malttaako apina keskittyä ollenkaan..

Okra 16 vk (kuonon karvoitus oli ihan saman vaaleaa kuin muuallakin pikku-pentuna)

Mikon kommentti tästä kuvasta oli, että tuo toinen eläin on koira, 

mutta mikä ihme tuo toinen on ;D

Muutto

Tästä se lähtee.. (ja ei muuten oo ku pieni osa laatikoista tässä kuvassa, olkkarissa ja keittiössä on toiset mokomat kasat!!!)

Eli riemua riitti! ;) Kädet ja pohkeet tais olla kummallakin meillä kolme päivää kipeinä noiden tavaroiden roudaamisen jälkeen. Koiratkin muuten auttoi 'pakkaamisessa'; Vilma nimittäin seurattuaan touhua tuumasi, että nyt pitäis hänenkin osallistua ja alko vetämään mattoja sängyn alta esille (olivat siellä siis turvassa Vilman pissoilta)!! Kiltti pieni elikko :) Okra puolestaan makoili milloin missäkin nurkassa sen näköinen ilme naamalla, että TAASKO!! ;)

Okralla muutto menikin ihan rutiinilla, olihan tämä jo viides muutto Okralle ja ei jaksanut enempää stressata sen suhteen, hyvillänsä taisi olla, ettei nyt joutunut lentokoneen ruumaan sentään ;) ja sopeutuminen uuteen paikkaan meni kuin vettä vain, mitäpä siitä stressata kuhan punkka ja ruokakupit tulee mukana ;) Vilma puolestaan oli ihan ihmeissään koko touhusta. Tavarat kun saatiin lastattua uuteen kämppään, niin Vilma istui melkein koko illan oven edessä sillä ilmeellä, että eikö lähettäis jo takas kotia, ei täällä oo kivaa kun ei oo edes tilaa leikkiä ja riehua. Ja portaat oli aluksi tosi inhottavat, melkoinen ulvominen kuului portaiden yläpäästä, jos Vilma sinne yksin jäi.

Mut kylläpä se Vilmakin on nyt sopeutunut, kun suurin osa tavaroista on löytänyt paikkansa (vaikka piti siinäkin pähkäillä että miten nää sohvat ja kaapit laitetaan, melkoisen pöljän mallinen tuo olohuone, nyt siinä on sitten tyhjä tanssilattia kirjahyllyn edessä, tai koirien riekunta/nukkumatila ;D ).

Ja sopeutumista varmasti auttoi nää maastot, jotka ympäriltä löytyy. Ekassa kuvassa näkyy meidän asunto tuon pikku-metsäpläntin takana (2-kerroksinen rivitalo) ja sitten näkymä meidän talon päästä merelle. Mukavasti kun tuohon talon päähän kävelee, niin voi päästää koirat irti tuohon metsään tarpeilleen :) Harmitus vain oli, että itse kämpässä ei ollut takapihaa, mistä mie haaveilin, että metsään olis päässyt suoraan sisältä, mut minkäs teet, rinne laskee niin jyrkästi, että alimmaltakin parvekkeelta on puolen kerroksen pudotus! Niin joo ja 'naapurista' (eli noiden ekassa kuvissa näkyvien talojen oikealta puolelta) löytyy melkoinen kartano; Friskalan kartano olisko 1400-luvulta; päärakennus 1900-luvulta ja tuossa näkyvä puisto 1700-luvulta!!

 

Merellä ollaan käyty kävelemässä muutamia kertoja ja tosiaan tuolta mereltä on yhteys Friskalanlahteen, joka on ilmeisesti tärkeä lintujen pesimäalue ja muuttolintujen levähdynpaikka!! :D Alkaa siis tuon kartanon oikealta puolelta. Harmillisesti tuo kartanon alue on kuitenkin aidattu ja jotta oikeaan metsään ja tuonne lahdelle pääsee pitää hieman kiertää, mut eipä sinnekään tuu matkaa kuin alta kilsan (siis maita pitkin, merta pitkinhän sinne toki pääsee ihan suoraan) :)

Ja tosiaan sunnuntaina jo kerettiin käydä noita Friskalanlahtea ja ympäröiviä metsiä ihmettelemässä. Mut ekaks poikettiin moikkaamaan heppoja läheisellä tallilla! Vähän piti Vilman niille pöhistä, että eivät päälle tuu ja kiinnostus oli valtava. Pitää käydä moikkailemassa heppoja toistekin! :) Noh siis kun metsään päästiin, niin eiköhän siellä heti törmätty kauriisiin! Lajia ei keretty tunnistaa, kun menivät sellaista kyytiä metsään, että lumi pöllysi! Taisivat säikähtää Okraa ja Vilmaa ja syytä olikin, kun Okra kun ne hoksasi, niin veto perään oli ihan mahoton!! :D Poroiksi tais luulla ;) Paluumatkalla tehtiin myös tosi kiva löytö, nimittäin paikallinen 4h kerho oli laittanut kyltin yhden pellon laitaan, että vuoraavat siitä palstoja!! Nyt on laitettu hakemus vetämään, toivottavasti saatais oma pottumaa ens kesäksi!!! :) Se näkyy tuossa viimeisessä kuvassa oikealla puolella.

Niin ja sitten me ollaan keretty vielä käydä Turun keskustassakin! Hypättiin bussiin, ajeltiin keskustaan, pyörittiin siellä ihmettelemässä paikkoja ja sitten mentiin eläinlääkäriin saamaan rokotus! Mikaelin kirkon edessä poseeraava mötkylä painoi 9,6 kiloa! :) Ja mötkäle ja koko muu porukka toivottaa ystävät ja sukulaiset tervetulleksi käymään kylässä!! :D

14.2.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Viimeinen viikonloppu Tampereella

Niin se vaan aika menee.. harvahammas vietti vikan viikonlopun Tampereella patsastellen Sokoksen edessä, hurmaamalla Stockmannin myyjiä ja keräten katseita ja rapsuttelijoita, ja kaiken kruunasi riekku-treffit Unna-Kanelin kanssa!! :) Nyt sitten kotona mietittään mitä ihmettä nää laatikkokasat meinaa ja eiköhän sitä kohta hampaita (mitä niistä nyt on jäljellä) kokeilla laatikoiden nurkkiin. Ainakin jos mie yhtään tuota apinaa tunnen ;)

Ja kasvettu taas on, Unna tosin ei jäänyt paljosta jälkeen ja typyt oli melkein prikulleen saman kokoiset; Vilma tällä viikolla 8,8kg ja sen eestä sai 18cm matolääkettä. Unna kyllä kaunistuu kaunistumistaan ja oli jo kasvattunut vähän aikuisen karvaakin selkään mustaksi juovaksi, mut muuten oli melko ruskehtavan harmahtava mahtavalla valkoisella pohjavillalla :) Ja kyllä ne apinat jaksoi painia. Ei meinattu millään malttaa lopettaa vaikka kuinka väsytti jo. Ja painoakin kertyi matkan aikana turkkiin varmasti monen kilon verran! Unnalla varsinkin oli melkoinen helmikaulanauha! Ja painiessa tosiaan Vilman hammas katos johonkin Unnan turkkiin ja toinen nökö sitten lähti kotona. Nyt on meillä pieni jänö mahtavine etuhampaineen! ;) Muutkin etuhampaat jo heiluu, kovasti vaan ootellaan, että milloin ne kulmurit alkais kans heilumaan!

Penikkatautia Tampereella? Ja Vilmukan värit muuttuu..

Ihan aluksi tiedote eläinlääkäriltä, että tällä seudulla on mahdollisesti liikkeellä penikkatautia :( Linkki sivustolle: Eläinystäväsi lääkäri

Sitten meidän päivityksiin.. Me ollaan täällä seurailtu, että Vilmukan värit alkaa pikku hiljaa muuttumaan; lähinnä nyt siis kasvoissa. Yhä enenevissä määrin alkaa tulla vaaleaa karvaa silmän ympärystöille ja samoin valesilmät alkavat levittämään vaaleita haivenia yhä pidemmälle ja pidemmälle. Pohjavillaa alkaa kans tulemaa ja se on melkoisen vaaleaa; vielä vaaleaus ei näy kovin paljoa, mutta varsinkin takapäässä hohkaa melkein valkoinen karva läpi :)

Eli enää ei aina näytä ihan rosvopäälliköltä vaikka kyllä niitä hulluja ilmeitä edelleenkin kameralle tallentuu.. ;) Viimeisestä kuvasta näkyy muuten myös silmien värikirjo; kantsii klikata kuvaa niin kuvat tulee suuremmaksi :)

Mökkireissu

Meillä viime viikonloppu meni tosiaan mellastaessa mökillä! Mikko nimittäin osallistui umpihankijalkapallon MM-kisohin ja me tytöt sitten pakattiin kans kamppeet kasaan ja lähettiin mökille siksi aikaa! :)

Ja hauskaa oli! Voi sitä riemua, kun taas mökin pihaan kurvattiin (Okra jo tietää mitkä mutkat sinne tehdään ja höristää korvia ja nousee kattomaan maisemia kun Kuivaniemen tielle käännytään, että nyt aletaan lähestyä!)! Apinat tais olla mökillä enemmän ulkona kuin sisällä! Vilmakin esim. sunnuntaina meni ulos jo ennen kasia, sitten vain käväisi pikaisesti syömässä aamuruuat ja eikun takas pihalle. Sisälle tuli vasta puolen päivän jälkeen! Melkoinen ulko-koira! ;) Ei tunnu paleltavan apinaa; Okraa taitaa paleltaa enemmän, kun sillä ei tosiaan ole turkkia yhtään! Lauantaina lähdettiin myös moottorikelkkailemaan ipanat reessä ja kokemaan kalaverkkoja. Ja Vilma pääsi yllätys yllätys kalan makuun! Okra ja Vilma löysi jäätyneen hauenpään, josta piti kisata oikein kovasti! Tuoksuivat melko mehukkailta sen retken jälkeen; sekoitus bensankäryä ja kalaa; ihanaa!!! ;D Muuten viikonloppu menikin riekkuessa, välillä ulkona ja sitten taas sisällä. Automatkat meni loistavasti ja edelleen nukkuen. On ne kyllä helppoja nuo meidän koirat, kun ei tartte niistä sen enempää matkan aikana huolehtia; kuhan nyt välillä pysähdytään pissalle ja saadaan vettä, niin sillä hyvä :)

Tässäpä kuvasaalista ja aluksi Vilman riekkutreffit Ropon kans :)