Neiti lammaspaimen

Meillä oli eilen jännä päivä Vilman kanssa lammaspaimennuksen merkeissä Piikkiössä Elina Kuokkasen ohjauksessa! Ja oikeastaan jännitys alkoi jo muutamaa viikkoa aikaisemmin ensinnäkin, että vapautuuko meille peruutuspaikkaa paimensukuisten lammaspaimennuskerralle ja toiseksi, että kerkeääkö Vilman juoksut loppua ennen paimennusta (nii'in tuo meidän hömelö on nyt sitten ihan virallisesti 'aikuinen' kun ekat juoksut alkoivat 1.8.!)! Ja kaikeksi onneksi paikka vapautui ja juoksutkin loppuivat sopivasti! :D Jipii!!!

Me siis päästiin eilen kolmesti paimentamaan lampaita. Koko homma alkoi sillä, että Elina ja bordercollie Noki näyttivät meille vähän mallia, että mihin pyritään ja jakoivat ahvenanmaan lampaat pienemmiksi laumoiksi, että saadaan jokaiselle kerralle 'tuoreet' lampaat eikä ketään rasiteta turhanpäiten liikaa :D

Ensimmäisellä kerralla lampaat olivat isossa aitauksessa ja koira pidettiin pitkässä liinassa. Tarkoituksena oli sytytellä koiria lampaiden perään ja varmaan aluksi tuo oli osaksi jahtausta ennemminkin kuin paimennusta. Tarkoituksena kuiteski oli ekaks vain saada koira kiinnostumaan lampaista :) Ja kyllähän Vilma oli innoissaan heti alusta alkaen! Lampaiden perään olisi pitänyt päästä ihan hirmuista vauhtia! 

Sitten vaihdettiin samalla kerralla rooleja vähän ja alettiin 'harjoittelemaan' hieman enemmän paimennustyyliä. Mie menin lammaslauman sekaan ohjaamaan niitä samalla kun Vilma 'paimensi' lampaita Elinan kanssa perässä ja ohjailtiin lampaita siis yksissä tuumin laitumella aitauksen nurkkaan. Hienosti Vilmalla alkoi herne aivoissa hieman sykkiä ja osasi jo ottaa hieman 'linjoja' ihan ekalla kerralla. Nimittäin seurasi lampaita sivumpaa pitäen niitä vähän enemmän koossa ja sitten kun lampaat karkasivat pyöröaitauksen taakse, niin hokasi kiertää Elinan ohjauksella niitä vastaan kohtaamaan ne, että tästä ei ole tulemista :D

Seuraava kierros oli sitten paljon jännempi! Mentiin nimittäin paljon pienempään aitaukseen, jossa oli tarkoitus harjoitella hallittua lauman siirtämistä rauhallisessa tahdissa ja rohkaista koiraa uskaltamaan kohtaamaan lampaat lähietäisyydellä ja saamaan lampaat rauhallisesti niitä kohti etenemällä liikkeelle. Aluksi se oli melkoisen jännään hommaa Vilmukalle ja lampaita kohti tultiin kuono maassa. Mutta kyllä typyllä rohkeus ja into vain kasvoivat koko harjoituksen myötä ihan hurjasti! Lampaita siirreltiin nurkasta toiseen, tosin vauhti olisi saanut olla hieman rauhallisempi aika ajoin, mutta kyllä se Vilma näytti myös hallitsevan itsensä välillä ja lampaita kohti edettiin rauhallisestikin ja niitä pidettiin nurkassa rauhallisesti hyvä tovi ennen siirtämistä seuraavaan nurkkaan :D Mahtava harjoitus Vilmukalle :D

Puurattaren Ensilumenjoiku pikku-aitauksessa

Viimeisessä harjoituksessa lampaat laitettiin pieneen pyöröaitaukseen ja tarkoituksena oli opettaa koiralle, että lampaita voi kiertää kummaltakin suunnalta :) Meno ja melske aitauksen ympärillä oli melkoinen! :D Meillä harjoitus meni kyllä mahtavasti ja saa olla ylpeä pikku-likasta. Vilma nimittäin kiersi aitausta melko rauhallista tahtia kumpaankin suuntaan eikä ottanut ylimääräisiä pultteja hommasta ja vielä kaiken kukkuraksi nappula lopetti homman heti ekalla käskyllä tulla sivulle ja laukkoi 'suu virneessä' luokse ja malttoi poistua lampailta rauhallisesti. Jos Vilmalla olisi vielä testannut, että miten se käyttäytyy paimenkepin kanssa, niin sen olisi jo voinut päästää lampaiden kanssa irtikin! :D Elinan kertoman mukaan tärkein juttu, että koiran voi päästää irti on, että koira on hallinnassa ja sillä on olemassa 'jarru', ettei siis vain suin päin hyökkää lampaiden perään jahtaamaan niitä! Nälkää siis jäi seuraavaan kertaan kovasti, joka on syyskuun lopussa! :D 

Tässä vielä lopuksi muiden lappalaisten otteita paimennuksesta. Mukava päivä varmasti kaikille niin ihmisille kuin varsinkin koirille, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä!

 Mustissuon Valla Dia

 Vilman kamu Wiima - Villi-Joikhu Lumihohto

Wiima näyttää miten lampaita kierretään :)

 Puurattaren Villi-Kaipuu

Vilma-lurjus odottaa malttamattomana vuoroaan ;D

Kuvat Vilman paimennusotteista on ottanut Janne Pettersson. Kiitos Janne kuvista! :)

Heinäkuulta kuvia

Niin se vaan tuo aika menee, että blogiakaan ei kerkee päivittelemään.. Tosiaan meillä oli heinäkuussa pari viikkoa lomaa, josta oltiin 1,5 viikkoa pohjoisessa mun ja Mikon vanhempien mökeillä koirien kera. :) Ja se loma vaan hurahti ihan huomaamatta.. Vilmasta tuli mökillä ihan ulkokoira. Illalla sitä sai ihan huhuilemalla huhuilla, että tulis sisälle, ja neiti vaan pötkötteli rantakalliolla autuaana merimaisemia katselemassa eikä kyllä korvaansa lotkauttanu mokomille huhuiluille. ;D Ja sama peli jatkui Mikon porukoiden mökillä. Nykyään epeli sitten nukkuukin kaikki yönsä parvekkeella, kun sisällä on muka liian kuuma tai jotain ;)

Ja kylläpä ne koirat meidän muiden lailla nautti lomasta ja vapaudesta ihan täysin rinnoin. Meno oli välillä melkoista kun Okra ja Vilma painattivat menemään mökin pihalla ja välillä mökin alla ja läheisessä metsikössä.

Ja lomaan itsestään selvyytenä kuului tietenkin sienestystä ja marjastusta ja muutenkin metsässä laukkomista ja vaellusta ;)

Ja marjojen lisäksi käytiin yön 'pimeinä' tunteina pyytämässä rapujakin, tosin melkoisen laihalla menestyksellä.. mut 'jännää' se ainakin koirien mielestä oli kun keskellä yötä lähettiin hiippailamaan rantaan. ;D Tosin Vilmalla meinas voimat loppua aamuyöstä ja silmät ristissä käveli sitten perässä mukana ;D

Tosin kylläpä ne seuraavana päivänä oli voimat palautuneet ja frisbeen perässä jaksettiin taas laukata niin kuin ei mitään ;)

Ja kerettiinpä me käydä veneilemässäkin ja pyytämässä kalaa verkoilla. Yövyttiin koko porukalla veneessä; 4 ihmistä + yks määnneelle kalalle haiseva Vilma peräkajuutassa ;D Kyllä nuo lurjekset on melkoisia epelitä. Eiköhän vaan ku rantaan päästiin niin hyökänneet heti joiden kalanraatojen kimppuun, Okra ensimmäisenä näyttämään, että miten herkullisia nää onkaan ja miten niissä voi ihanasti kieriskellä! Ryökäle!

Ja sitten haisevat lurjukset saivat ansionsa mukaan! ;) Olis muuten ollu meille kaikille liian tukala matka takas kotiin!

Ei sitä sitten auttanu ku heittää heipat mökkimaisemille ja pakata taas koirat autoon. Meinas nimittäin olla melkoisen tiukkaa tuo pakkaaminen tällä kertaa, kun piti ottaa pakastinkin auton perään mukaan kaikille noille marjoille ja sienille mitä poimittiin! Onneks sitten loppujen lopuks saatiin pakattua niin, että koirille jäi yks penkki takaosasta tilaa, Okra nukkui jalkatilassa ja Vilma penkillä. Ku olis tuo etuosaan ahtautuminen vielä mun jalkojen kans ollu melkoista; vaikka sopuisasti äiti ja tytär sinne köllähtikin ;D

Ja sitten kotona Vilmaa odottikin melkoinen yllätys! Mentiin nimittäin seuraavana päivänä ottamaan mittaa greyhoundeista!!! Paikallinen greyhound kerho nimittäin järjesti joka mustin kiihdytyskisat läheisellä raviradalla! Ja eiköhän tuo sporttimimmi 'vinttikoiramaisine' runkoineen pitäny sinne ilmoittaa! Harmi vain kun poliisitutka, jota käyttivät huippunopeuksien mittaamiseen, meni rikki ennen meidän vuoroa, mutta kylläpä se Vilmukka päästeli semmoista 40km/h keskivauhtia radalla menemään!

 malliesimerkki greyhoundilta