Huonoa tuuria

Meillä meni tän viikonlopun suunnitelmat ihan mönkään.. Oltiin nimittäin suunniteltu, että vierailtaisiin Helsingin suunnalla ja moikattaisiin samalla reissulla Velhoa ja Eppua, mutta Vilma päättikin järjestää meille jotain ihan muuta aktiviteettia. Mettälenkin yhteydessä siltä nimittäin repesi kynsi. :( Ikävästi kynsi oli varmaan tarttunut johinkin juurenmutkaan ja taittunut ylöspäin niin, että ydin paljastui. Vilma ite ei kyllä siitä välittänyt tuon taivaallista ja ei edes ontunut tai mitään, mut eipä sitä auttanut kuin lähteä kiikuttamaan poloista eläinlääkärille ettei se sitten tulehdu.

Lekurilla nukuttivat Vilman ja lyhensivät hieman kynttä ja sitten saatiin kotiin antibiootteja mukaan. Mut kerrankin sattui hyvä eläinlääkäri meille ja olin ihan samaa mieltä sen kanssa jatkohoitotoimenpiteistä. Se nimittäin meinas, että jo seuraavana päivänä otetaan side pois ja antaa jalan olla paljaana ja haavan saada happea. Ulos vain kun mennään, niin sitten laitetaan tassu siteeseen ja suojaan. Eläinlääkärillä kun oltiin, niin meidän kanssa oli yhtä aikaa samanlainen kynsipotilas, joka meni toiselle lääkärille, ja se puolestaan määräsi siteen koiralle jalkaan pariksi viikoksi niin, että sidettä vaihdetaan päivittäin. Ei kuulosta mun korvaan ollenkaan niin hyvältä. Ainoahan tuossa Vilman hoitosuunnitelmassa vain on, että Vilman ei saa antaa nuolla kynttään, mikä meinaa kaulurin käyttöä.. puhukoon kuvat puolestaan, että mitä mieltä Vilma siitä oikein on.

Onneks tuo kynsi ei tunnu tosiaan Vilmaa muuten vaivaavan ollenkaan ja saadaan osallistua rally-treeneihin normaalisti, tosin side jalassa. Agilitystä meidän häätyy tietenkin pitää vähän taukoa. Mut saa nähdä miten tuo epeli riehuu kaulurin kanssa huomenna päivällä yksin ollessaan, pitänee nostaa kaikki särkyvä jonnekin korkealle...

 Viime viikonloppuna nautittiin aurinkoisista mettälenkkikeleistä,

 jyrsittiin antaumuksella keppejä,

 ja kastettiin kuono silmiä myöten Haunisten altaaseen ;)

 Eilen oli vähän eri meininki ja "humalainen" potilas nukkui koko päivän

Tää ilme varmasti kertoo kaiken. Ja Vilma ei hievahtanu tästä asennosta moneen minuuttiin vaikka Okrakin kävi sitä lohdutamassa. Raukka parka!