Katselmus

Viime viikonloppuna suunnattiin Vilman kanssa auton keula kohti Muuramea ja Katselmusta. Eikös sitä sanota, että vierivä kivi ei sammaloidu... jospa se toimis tän meidän autoparankin kohdalla, kun ollaan taidettu taas ajelella viimeisen kolmen viikon aikana yli 3000 kilsaa, ku ollaan käyty niin Helsingissä, pohjoisessa, Mikko työmatkalla Lahdessa ja nyt vielä mutka Jyväskylässä!!!

No mutta takas asiaan... eli siis mie olin tosiaan ilmoittanut Vilman Katselmukseen ja tällä kertaa oltiin jo nuorten narttujen luokassa ja pyörähtelemässä Ritun eli Vilman serkkupuolen kanssa samassa kehässä :) Olihan mukava päivä kokonaisuudessaan ja varsinkin kun pästiin turisemaan Susannan ja Marikan kanssa ja moikkaamaan Rohtoa ja Ritua :) ja tietenkin näkemään laumoittain komeita koiria :) Myös siitä sai olla iloissaan, että Vilma käyttäytyi erittäin mallikkaasti koko päivän! Aluksi apina oli vähän ihmeissään, että mihin sitä nyt on tultu, mut ekan viiden minuutin jälkeen Vilma malttoi jo rauhoittua ja koko Katselmuksen ajan käyttäytyi nätisti ilman hötkyilyjä ja antoi tuomareiden tutkia itseään erittäin nätisti (mun pitää laittaa myöhemmin tänne Susannan kuva, missä meidän tuomari Janika Wikstén vääntelee Vilman päätä vaikka mihin suuntaan ja Vilma vaan kummastelee, että mitä tässä nyt hommataan ;D) ja seurasi kehässä ja muuallakin mua nätisti.

Miepä laitan tähän ekaksi muutaman kuvan Ritusta, joka pääsi kehään vähän ennen meitä (niin joo meidän luokassa oli 20 koiraa! Hattua pitää nostaa tuomarille tuollaisen koiramäärän arvostelussa.). Ritu on kans kehittyny kovasti siitä mitä nähtiin viimeksi vuosi sitten ja varsin suloinen pieni, siro ja sporttinen kaunokainen siitä on kehittyny. :) Ja varsin mukavan luontoinen typy on kans. Ritu oli kyllä tosi rauhallinen koko Katselmuspäivän ja malttoi hienosti. Varsin suloinen tyyppi kerta kaikkiaan :)

Sitten mekin päästiin Vilman kanssa kehään. Janika tosiaan tutki Vilmaa tarkasti ja varsinkin Vilman leukaa, joka sai ylistystä osakseen ;D Janika meinasi mulle, että voisi napata Vilman taskuunsa, niin kovasti Janika oli ihastunut Vilman päähän ;D Ja kylläpä se Janika muutenkin tykkäsi Vilman rakenteesta ja varsinkin sen laihuudesta. Moni sai nootteja osakseen liiasta "kunnosta" ;) ja Janika sanoikin minulle, että älä vain päästä Vilmaa lihomaan. No onneks ei ole huolta sen suhteen tuon riekkuliisan kanssa ;)

Arvostelussa meillä luki seuraavaa:

Ihastuttava, pitkärunkoinen narttu. Kaunis, sininen väri. Mahtava nartun pää, jossa alaleuka löytyy. Hyvä runko ja ylälinja. Hyvä turkki. Liikkuu kauniisti. Hyvä luonne. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Me päästiin sitten myös loppukehään, johon otettiin erityyppisiä lapinkoiria! Siellä kehässä Janika sanoi koko yleisölle, että Vilman pää on kuin karkki!! Heh!

Kaikkien pyörähtelyjen ja kehässä tönötysten jälkeen päästiin sitten purkamaan paineita sukulaislenkillä Ritun ja Rohdon kanssa. :) Ritu ja Vilma ovat kyllä tosi samanlaisia luonteiltaan ja kumpikaan ei ollenkaan tykänny siitä, että jäi alimmaiseksi. Oman arvonsa tuntevia tyyppejä. ;D Oli kuitenkin tosi mukava lenkki yhdessä ja toivottavasti nähdään tässä pian uudestaan :)

Pääsiäinen ja sukulointeja osa 2

Olipas kyllä niin mahtava pääsiäinen tänä vuonna, että! Ainoa miinus oli mun hirmuinen flunssa, mutta siitä huolimatta nautittiin komeista keleistä :) Me tosiaan lähdettiin pohjoiseen juhlistamaan pääsiäistä ja oltiin niin Kuivaniemellä kuin Torniossa. Kuvat varmasti kertovat miten nautittiin ;D

Vilma nautiskelee auringonpaisteesta ja maisemista Kuivaniemellä

Sitten laitettiin pääsiäiskokko pystyyn Torniossa :)

Ja Okra nautiskelee Aapajoen maisemista

Kattokaapa tuota virnettä Mikon huulilla ku pääsi pitkästä, pitkästä aikaa kulottamaan ;)

Ja ipanatkin pääsi leikkimään keskenään :)

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä Tampereella moikkaamassa Unna-Kanelia ja tyttö senkun kaunistuu kaunistumistaan. Vilman ja Unnan piti aluksi testata, että kuka se olikaan se vanhempi sisko ja sen jälkeen malttoi vähän leikkiäkin ja jyrsiä keppejä yhdessä :) Unna puolestaan oli "sulaa voita" Okran nähdessään ja Okra oli myös iloissaan jälleennäkemisestä. Nyt meillä olisikin sitten koko Okran lauman treffit tiedossa kesäkuun alussa!! Alla kuvia Unnasta, harmittaa vaan kun en hoksannu tarkistaa kameran asetuksia ollenkaan (olivat siltä jäljiltä, kun otin kuvia ojaan ajaneesta perunajauhorekasta Äänekoskella) ja kuvat on ylivalottuneita :( Mut onneksi pääsee ottamaan uusia kuvia sitten kesäkuussa!! :)

Sukulointeja

Vilman kynsi on lähteny paranemaan mainiosti ja saatiin siis järkättyä sukulointireissu viime viikonlopuksi :D Lauantaina kyläiltiin Annan, Vimalin ja Samin tykönä. Ja kyllä tuo poika kehittyy vauhdilla :D Ei siitä ole kuin muutama viikko kun nähtiin heidät viimeksi ja nyt oli sanavarasto kasvanut ihan hurjasti!! Melkoinen gentleman ja jalkapallosankari Samista kasvaa ;)

 Mukavasti ipanat tulivat juttuun keskenään ja tällä reissulla Sami tutkiskeli mm. Vilman kuonoa. Okra oli kuiteskin Samin suosikki (niin kuin kaikkien lapsien ;D ) ja Sami oppikin uuden sanan "Okra", jota harjoiteltiin ahkerasti :)

Sunnuntaina käytiin sitten lenkillä Epun, Velhon ja Sagan kanssa + tietenkin heidän omien ihmisten. Tyypeillä tuntui olevan hauskaa ja Eppu vanhimpana johti koko sisarusporukkaa armottomiin jahtileikkeihin. :) Tosin jahtaukset tais mennä vähän niin, että Vilma jahtasi Eppua ja Velho Vilmaa "koiruudet" mielessä ;) Viriiliys näyttää periytyneen niin äidin kuin isän kautta Velholiinille :) Mukavaa oli nähdä koko sakkia ja varsinkin mieltä lämmitti kuinka hyvin pojat olivat kontaktissa ihmisiinsä ja kuinka hauskaa kaikilla tuntui olevan :) Ja miksipä ei olis kun pääsi laukkomaan mutavellissä!! Meillä olikin sitten takakontti täynnä mutaa kun päästiin kotia!

Näistä kuvista tulee kyllä hyvälle mielelle! Kiitos lenkkiseurasta ja nähdäänpä kesempänä uudestaan!! :D

Huonoa tuuria

Meillä meni tän viikonlopun suunnitelmat ihan mönkään.. Oltiin nimittäin suunniteltu, että vierailtaisiin Helsingin suunnalla ja moikattaisiin samalla reissulla Velhoa ja Eppua, mutta Vilma päättikin järjestää meille jotain ihan muuta aktiviteettia. Mettälenkin yhteydessä siltä nimittäin repesi kynsi. :( Ikävästi kynsi oli varmaan tarttunut johinkin juurenmutkaan ja taittunut ylöspäin niin, että ydin paljastui. Vilma ite ei kyllä siitä välittänyt tuon taivaallista ja ei edes ontunut tai mitään, mut eipä sitä auttanut kuin lähteä kiikuttamaan poloista eläinlääkärille ettei se sitten tulehdu.

Lekurilla nukuttivat Vilman ja lyhensivät hieman kynttä ja sitten saatiin kotiin antibiootteja mukaan. Mut kerrankin sattui hyvä eläinlääkäri meille ja olin ihan samaa mieltä sen kanssa jatkohoitotoimenpiteistä. Se nimittäin meinas, että jo seuraavana päivänä otetaan side pois ja antaa jalan olla paljaana ja haavan saada happea. Ulos vain kun mennään, niin sitten laitetaan tassu siteeseen ja suojaan. Eläinlääkärillä kun oltiin, niin meidän kanssa oli yhtä aikaa samanlainen kynsipotilas, joka meni toiselle lääkärille, ja se puolestaan määräsi siteen koiralle jalkaan pariksi viikoksi niin, että sidettä vaihdetaan päivittäin. Ei kuulosta mun korvaan ollenkaan niin hyvältä. Ainoahan tuossa Vilman hoitosuunnitelmassa vain on, että Vilman ei saa antaa nuolla kynttään, mikä meinaa kaulurin käyttöä.. puhukoon kuvat puolestaan, että mitä mieltä Vilma siitä oikein on.

Onneks tuo kynsi ei tunnu tosiaan Vilmaa muuten vaivaavan ollenkaan ja saadaan osallistua rally-treeneihin normaalisti, tosin side jalassa. Agilitystä meidän häätyy tietenkin pitää vähän taukoa. Mut saa nähdä miten tuo epeli riehuu kaulurin kanssa huomenna päivällä yksin ollessaan, pitänee nostaa kaikki särkyvä jonnekin korkealle...

 Viime viikonloppuna nautittiin aurinkoisista mettälenkkikeleistä,

 jyrsittiin antaumuksella keppejä,

 ja kastettiin kuono silmiä myöten Haunisten altaaseen ;)

 Eilen oli vähän eri meininki ja "humalainen" potilas nukkui koko päivän

Tää ilme varmasti kertoo kaiken. Ja Vilma ei hievahtanu tästä asennosta moneen minuuttiin vaikka Okrakin kävi sitä lohdutamassa. Raukka parka!

Lumisadetta ja leskenlehtiä

Johan nyt säät vaihtelee laidasta laitaan. Viime viikonloppuna kun saatiin eniten lunta koko talvena ja tänään sitten löytyi ekat leskenlehdet!!! Kevät tulee näköjään hurjaa vauhtia :) Ja vaikka ulos ei kato, niin kevään voi huomata noista elikoista. Nyt on nimittäin kummallakin juoksut menossa ja meno on täällä K-18 luokkaa. ;D Mie muka hommasin viime viikolla koirille pähkinänmallisen jumppapallon, mutta ei ne mitään jumppapalloa olis tarttenu ku jumpaavat ihan keskenään ;) En tiiä onko tää tämmöstä jokaisessa "koiraperheessä" mut ainakin täällä ollaan hirmu viriileitä ja sukulaissuhteilla tai edes sukupuolella ei oo mitään väliä. Huhhuh! Noh jospa nuo juoksut kohta loppuis, ens viikolla nimittäin olis Okralla ohitusharjoitustreenit muiden lappalaisten kanssa. Nyt täytyy pitää sormet ristissä, että juoksut loppuis siihen mennessä!

Mut laitetaanpa tähän vähän lumisia kuvia viime viikonlopulta ja sitten todistusaineistoa noista lupaamistani leskenlehdistä tältä iltapäivältä :)