5 vk

Se olis sitten taas 'synttäreiden' aika :) Kovasti on rötkäleet kasvaneet tämän viikon aikana ja painot pojilla on 3080 ja 2800 g. Tytöillä himpun verran vähemmän 2780 ja 2580 g. Jokainen on kyllä kasvanut hirmuisesti ja sen näkee myös ulkomuodossa. Päivä päivältä muistutetaan enemmän koiraa ;) Uni nappuloille kuiteskin vielä maittaa ja samoin tissi. Tosin Okra ei enää imetä kuin jonkin kerran ja pääasissa nyt syödäänkin jo nappularuokaa 5 kertaa päivässä. Sitä mie tässä vain olen ihmetellyt, että miten ihmeessä ihmiset, jotka ei ole kotitöissä tms. pystyvät tän penturulijanssin hoitamaan??? Mulla menee aina koko aamupäivä, kun siivoan paikat ja käytän kakarat pihalla jne. ja sitten on tosiaan vielä tuo ruuan turvotus ja itse syönti muutaman tunnin välein.. ja kaikkien kanssahan pitää peuhata niin yhdessä kuin erikseen..

Noh mut tässäpä olis nappuloiden 5-vk kuvat :) Kaikki alkavat omia luonteitansa kehittämään, mut toisaalta kylläpä ne oli osaksi nähtävissä jo ihan pikkasena. Pippuri on meidän rauhallinen jässikä, joka ei asioista paljoa hätkähdä ja tutustuu reippaasti kaikkiin uusiin ihmeisiin. Itsenäisestä luonteesta huolimatta Pippuri tykkää myös painia siskojen kans, mut ärripurrimurinaa Pippuri ei kyllä päästä niin kuin siskonsa :) Rauhallinen, lunkki jätkä

Nappi taas on luonteeltaan sellainen 'luonnonlaps', siis ilostuu mahdottomasti kaikista uusista jutuista, menee ekana tutustumaan uusiin ihmisiin ja on luonteeltaan äärettömän iloinen. Toisaalta taas yksin ei tykätä olla sitten ollenkaan ja se kyllä ilmaistaan ;)

Kaneli on edelleen pikkuinen sissi. Luonnetta löytyy vaikka muille jakaa ja poikia laitetaan ojennukseen keinolla millä hyvänsä. Toisaalta taas kaiken peuhaamisen keskellä Kaneli tapaa myös rauhoittua ja pysähtyä istumaan ja funteeraamaan juttuja. Hauskasti joskus löytää Kanelin yksin istumasta esim. keittiön laittialta erittäin miettiväinen katse silmissään. Meidän pikku ajattelija.

Vanilja-Vilma-Nilja-Väyrynen on luonteeltaan kans suh kohk rauhallinen; Vilman luonne on muuttunut ehkä eniten tässä matkan varrella. Jossain vaiheessa alussa tuntui, että kovuutta löytyy ihan hirveesti ja jos huono päivä sattui Vilmalle, niin se kyllä ilmaistiin ärinällä ihan jokaiselle. Nyt Vilmasta on kyllä kehittynyt painimestarin ohessa ihana pusuttaja ja sylikoira. Vilma tässä viikonloppuna koitti oikein kaikin keinoin valloittaa meidän porukoiden sydämet ja päätti nukahtaa niin äidin kuin Arton syliin. Hellyttävä pikku tappelija ;) Tosiaan tytöt ottaa välillä kovastikin yhteen ja ne ne pitää jöön täällä pojille ihan 100-0. Ei oo kuonon koputtamista pojilla meidän neideille ;)