Aloitetaanpas illasta ennen lähtöä.. menihän se hieman haikeissa tunnelmissa, kun tiedettiin, että Kaneli (nykyiseltä kutsumanimeltään Unna = saameksi pieni) on sitten lähdössä omiin seikkailuihinsa seuraavana päivänä. Mut toisaalta hyvillä mielin, kun tiedettiin, että mukavaan ja rakastavaan kotiin Unna pääsee. Tässäpä jotain kuvia siltä illalta, kun vielä oli koko lauma koossa ja sitten Unnan omista ihmisistä Riitta-Leenasta ja Eerosta.
Aamulla tosiaan pakattiin kimpsut ja kampsut autoon. Siis voe mahoton sitä tavaramäärää. Koirilla oli luksusta takana, kun saivat koko farmarin takaosan itselleen, mut takapenkki ja etupenkkikin oli niin täynnä ettei takapeilistä meinannu ulos nähä!! Miten tää on aina tätä.. luulis, että oltais jo Turkuun muuttamassa tuolla määrällä ;D Vietiin sitten matkalla Unna uuteen kotiin ja Okran kanssa jätettiin heipat Unnalle. Reippaasti kuulemma Unna on omaan kotiinsa jo sopeunut ja valloittanut kaikkien sydämet! :)
Muulla porukalla jatkettiin sen jälkeen matkaa kirpakkaassa pakkasessa. -20/25 oli koko matkan ajan!! Mut ei tuntunut takaosan viileys häiritsevän apinoita vaan nukkuivat koko piiiitkän matkan!!! Pari kertaa pysähdyttiin pissatauolla, mut edes niiden jälkeen ei jaksettu takaosassa riehua, vaan olivat jo selvästi tottuneet siihen, että auto on nukkumista varten! Harjoittelu oli tuottanut toivotunlaista tulosta! :)
Matkalla pysähdyttiin myös Tyrnävällä moikkaamassa Marikan laumaa mukaanlukien pentujen isoisoisän Ravjan ja pentujen enon Rohton. :) Ravja paappa piti komennusta koko porukalle, mut villiskot ei sitä ottaneet kuuleviin korviinsa vaan säntäilivät -26 asteen pakkasessa tutustumassa paikkoihin ja Rohtoon ja kylläpä Ravjallekin pari pusua annetiin; varsinkin Okra oli ihan maansa myyny, kun pääsi piiitkästä aikaa näkemään kamuja ja oli ihan matona kiemurtelemassa Ravjan edessä :)
Mökille kun sitten vihdoin ja viimein päästiin, niin unta oli kertynyt varastoon niin paljon, että hyvä että mökki pysyi kasassa kun pedot päästettiin irti!!! Siis se riekunnan määrä oli ihan hirmuista. Ei mitään arastelua uuden paikan suhteen vaan heti oltiin laukkaamaan tuhatta ja sataa joka huone läpi siskoja niskavilloista matkalla kiskoen. Naurussa oli piteleminen kun epeleiden telmintää seurattiin!! Lopulta uni kuiteskin voitti ja esim. Nappi vain sammui keskelle lattiaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti